Pukinkorva Maija-Liisa
Pitkäaikainen ystävyys on jatkumo ja niin itsestään selvä juttu, että alkamisajankohta ja tapahtuma sinänsä voi kokonaan kadota muistista. Näin on käynyt Suvin ja minun kohtauspaikan ja ajan suhteen; olen tuntenut hänet kauan eli arkikielisesti sanottuna " aina".
Uuden ulottuvuuden ystävyyteen ja onnellisen kirkkaan muiston aikakauden taittumisesta toi Suvin määrätietoinen ponnistelu kohti politiikan päätäntävaltaa ja siinä onnistuminen. Olen tukenut tätä pyrkimystä ja iloinnut Suvin menestyksestä ihan kuin omakohtaisesta onnistumisesta.
Maailman muuttuminen ja vauhdissa mukana pysyminen, vieläpä hiukan lisäpotkua antaen, ovat olleet Suvin luontevaa elämäntapaa. Parhaiten muistan muutoksen viuhahduksen Suvin tultua valituksi valtuustoon. Suvi tuli, voitti ja pyyhkäisi yli tavanomaisen kalkkeutumisen, vanhat pölyt pyyhkiytyivät pois poliittisesta käytännöstä.
Niinpä niin - nuori nainen tuli valituksi ja samalla ensikauden valtuutettuna meni suoraan kaupungin hallitukseen.
Hyvänen aika miten ennen kuulumatonta - olisi kuitenkin sietänyt katsella sivusta ja opetella. Niinhän sitä oli aikojen alusta naisia neuvottu. Mielihyvää tuntien seurasin, miten luontevasti Suvi paikkansa otti, hoiti sen ja piti itsestään selvänä " naisten tapana " toimia kuten jokainen miespuolinen valtuutettukin.
Silloin minulle alkoi uusi aikakausi - se oli sittenkin mahdollista: naisten tasa-arvoinen osallistuminen yhteisten asioitten päättämiseen.
Olen mukana Suvin tukijoukoissa.