Hyvät musiikin ja teknologian ystävät,

Musiikki on asia joka herättää jokaisessa tunteita ja vahvoja mielikuvia. Musiikki on aina ollut tärkeä ilmaisukeino ja se on vaikuttanut ja vaikuttaa ratkaisevasti paitsi kulttuuriimme, niin myös yhteiskuntamme kehitykseen ja rakenteisiin. Musiikki ja teknologia ovat pitkään eläneet vuorovaikutussuhteessa. Teknologiset innovaatiot, kuten sähkökitara, yleisradiolähetykset ja mp3-tallennusmuoto ovat vaikuttaneet musiikin tekemiseen, esittämiseen ja siitä nauttimiseen.

Olemme viime vuodet eläneet keskellä voimakasta teknologista murrosta, eikä kehityksen tahti ole suinkaan hidastumassa, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos katsomme viestintäteknologian kristallipalloon, näemme, että olemme viiden vuoden kuluttua tilanteessa, jossa meillä on sadan megan kiinteät yhteydet ja usean megan langattomat yhteydet lähes kaikkialle. Kuluttajien päätelaitteiden suorituskyky on Mooren lain mukaisesti moninkertaistunut ja meillä on lukuisia Googlen, Youtuben ja Facebookin tapaisia globaaleja palvelualustoja, jotka tarjoavat jopa reaaliaikaisia palveluja vaativille, kärsimättömille ja palvelusta toiseen saumattomasti siirtymään tottuneelle kuluttajalle.

Musiikin tekijöiden ja laajemmin myös koko kansantalouden näkökulmasta katsottuna kristallipallon heijastukset nostavat luonnollisesti esiin kysymyksen siitä, miten suomalaiset toimijat asemoituvat tähän jatkuvasti muuttuvaan, yllätyksiä täynnä olevaan maisemaan, jossa kysymys on myös kilpailusta ja kilpailukyvystä. Miten tässä globaalissa maisemassa, jossa valtiolliset merkitsevät yhä vähemmän, yhtäältä turvataan oikeuksien haltijoiden intressit ja toisaalta edistetään uusien innovatiivisten liiketoimintamallien kehittymistä?  Näihin kysymyksiin vastaamista ei varmasti helpota se, että myös erilaiset lainsäädäntöjen pohjana olevat palveluiden luokittelut esimerkiksi televisiopalveluiksi, radiopalveluiksi, on demand -palveluiksi tai muiksi sisältöpalveluiksi menettävät merkityksensä.

EU:n komissio on vastikään käynnistänyt keskustelun unionin uudesta tietoyhteiskuntapolitiikasta eli i2010 ohjelman jatkosta. Tähän keskustelun linkittyy läheisesti tietoyhteiskuntakomissaari Viviane Redingin ja sisämarkkinakomissaari Charlie McCreevyn yhteinen keskustelualoitteeksi tarkoitettu, lokakuussa julkistettu muistio ”Creative Content in a European Single Market.” Komissaarit ovat vakavasti huolissaan Euroopan kilpailukyvystä suhteessa Yhdysvaltoihin ja nouseviin Aasian maihin ja polemisoivat aidosti yhtenäisen palveluiden sisämarkkinoiden puolesta, mikä esimerkiksi musiikin osalta tarkoittaisi käytännössä sitä, että palvelujen kehittäjät voisivat hankkia nykyistä helpommin kaikki jäsenmaat kattavat oikeudet. Toivon, että tämä tilaisuus edesauttaa meitä muodostamaan tässä asiassa kaikkia osapuolia tyydyttävän Suomen kannan.
 
Teknisestä kehityksestä johtuen musiikkia käytetään nykyään enemmän kuin koskaan ennen. Tallennuskapasiteetin ja tietoliikenneyhteyksien eksponentiaalisen kasvun myötä lähes kaikki maailmassa tallennettu musiikki on – ainakin teoriassa – siitä kiinnostuneiden saatavissa. Niukkuuden poistuessa korostuu musiikin ympärille luotavien palvelujen merkitys. Tähän saakka sähköisen musiikin menestystarinat ovat perustuneet laitteiden ja palvelujen muodostamalle kokonaisuudelle. Applen jalanjäljissä myös muut ovat kilvan kehittäneet palvelujaan, joiden avulla käyttäjät voivat nauttia entistä mutkattomammin suosikkimusiikistaan.

Musiikin ja uuden teknologian välistä keskustelua on hallinnut keskustelu piratismista ja toimenpiteistä, joilla tähän ongelmaan voitaisiin puuttua. Oikeuksien haltijoiden ja varmasti pidemmällä tähtäyksellä myös kestävien liiketoimintamallien kehittämisen kannalta piratismi on vakava ongelma, joka tavalla tai toisella on ratkaistava. Toisaalta tässä yhteydessä varmasti itse kullakin on aihetta myös itsetutkiskeluun. Onko oltu tarpeeksi proaktiivisia vai onko oltu liiaksi sidoksissa vanhoihin liiketoimintamalleihin? Onko uusien liiketoimintamallien kehittäminen ylipäätänsä mahdollista ilman, että mennään harmaille alueille ja otetaan tekijänoikeusriskejä? Mitä Google on opettanut meille liiketoimintamielessä? Onko siinä intohimossa, jolla laittomiksi katsottuja palveluja puolustetaan, takana jotain sellaista, joka on markkinoinnin ammattilaisilta tai liiketoimintamallien kehittäjiltä on jäänyt huomaamatta?

Ruotsalainen Spotify ja Nokian Comes With Music -palvelut ovat ensimmäisiä avauksia musiikkipalveluista, joissa keskeistä on helppokäyttöinen palvelu ja sen kautta saavutettava laaja musiikkirepertuaari.  Musiikkia ei välttämättä tarvitse enää tallentaa siitä nauttiakseen. Uudentyyppiset palvelut osoittavat myös toimintakentän muutoksen: todennäköisin partneri musiikin tekijälle ei tulevaisuudessa välttämättä ole enää totutulla tavalla levy-yhtiö vaan se voi olla esimerkiksi laitevalmistaja, sisältöpalvelujen tarjoaja tai tietoliikenneoperaattori.

Tietoyhteiskuntakehityksen kannalta helppokäyttöiset, käyttäjien kannalta haluttavat palvelut ovat kannalta tärkeässä asemassa. Suomi ei nouse taantumasta samalla mallilla kuin viime kerralla, jossa yhden yrityksen vetämänä koko teknologiaklusteri kasvoi voimakkaasti. Nyt nousun pitäisi tulla tieto- ja viestintätekniikan tuomasta toimintojen tehostumisesta ja uusista palveluista.

Suomalainen tietoliikenne-infrastruktuuri on maailman huippua. Meillä on myös syntynyt paljon uutta teknologiaa hyödyntäviä innovaatioita. Teknologian kehitys on luonut uusia jakelukanavia ja uusia sisältöjä käyttäviä laitteita. 

Ylen rahoitusjärjestelmää ollaan uudistamassa. Nykyinen televisiolaitteeseen ja signaalin vastaanottokykyyn ohjaava malli on aikansa elänyt eikä sovellu monikanavaiseen jakelumaailmaan, jossa samaa sisältöä jaetaan monessa eri muodossa. Suomi purkaa ensimmäisenä maana vanhanaikaisen laitesidonnaisuuden. Veikkaanpa, että muut tulevat perässä.

Myös tekijänoikeutuskysymyksissä meillä tulee olla rohkeutta innovatiivisuuteen ja ennakkoluulottomuuteen. Suomi on edelläkävijä monissa tietoyhteiskuntaa koskevissa uudistuksissa ja halutessamme voimme luoda tekijänoikeuksiin korvausmalleja, jotka tukisivat tietoyhteiskunnan sisältöjen kehittymistä. Kenenkään intressissä ei pidä olla heikentää tekijänoikeuksia. 

Viime vuosina on käyty aika hedelmätöntä eipäs-juupas-keskustelua tekijänoikeusjärjestelmän kehittämisestä ja samalla entistä tukevammin linnoittauduttu poteroihin. Esimerkiksi tallennekorvaukset ja monikanavajakelu hiertävät koko ajan. Uutta ajattelua tarvitaan, varsinkin jos haluamme, että suomalaisilla toimijoilla on joku rooli tulevaisuuden mediamarkkinoilla. Tämä pattitilanne heikentää tai voi olla jopa esteenä digitaalisia sisältöjä hyödyntäville uusille innovaatioille. 

Maanantain Helsingin Sanomat julkaisi mielenkiintoisen artikkelin Googlen Kiinaan kehittämästä, ”ilmaisesta musiikkipalvelusta.” Uuden tekniikan mahdollisuuksien lisäksi juttu toi hyvin esille asenteen, jolla uusien palvelujen kehittämisessä päästään parhaiten eteenpäin. Lähtökohtana tulee olla niiden tapojen ja keinojen löytäminen, joilla asiat tehdään mahdollisiksi, sen sijaan, että juututaan päivittelemään, miksi ne eivät ole mahdollisia. 

Sähköisessä maailmassa kuluttaja on kuningas. Käyttäjien vaatimustaso on palvelujen toteutuksen, sisällön ja käytettävyyden suhteen jotakin aivan muuta, mihin on fyysisessä maailmassa totuttu. Sisältöjen suhteen tarjontamme kestää vertailun. Näkisin mielelläni huippuluokan sisältöjen yhdistyvän houkutteleviin suomalaisiin palveluihin. Jos kuluttajien tarpeisiin ei pystytä vastaamaan, kysynnän rahastaa joku muu. Mallit, joilla musiikki saadaan joustavasti ja tehokkaasti lisensoitua sähköisiin palveluihin, mahdollistavat ammattimaisen musiikin tekemisen myös vastaisuudessa.

Palveluiden kehittyminen on tärkeää paitsi kansalaisten, myös valtiovallan kannalta. Täällä kehitettävät ratkaisut ovat toimiviksi osoittauduttuaan skaalattavissa myös maailman markkinoille. Julkinen valta voi omalta osaltaan edistää tietoyhteiskuntaa viemällä omia palveluitaan verkkoon ja tarjota julkisia tietovarantoja käytettäväksi yksityisten yritysten verkkopalveluissa, kuten työnsä lokakuun lopussa luovuttanut viestinnän elinkeinopolitiikkaa pohtinut työryhmä esitti.

Hyvät naiset ja herrat,

Johtamassani Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnassa on ponnisteltu sähköisten palvelujen kehittämiseksi koko hallituskauden ajan. Neuvottelukunta on käynnistänyt uuden kansallisen tietoyhteiskuntastrategian valmistelun, johon työhön toivon myös teidän panostanne. Strategian tavoitteena on näyttää tie tietoyhteiskunnan seuraavaan vaiheeseen. Tiivis strategia ohjaa Suomea matkalla kohti uudenalaista palvelu- ja verkostoyhteiskuntaa.

Toivon, että saamme tämän päivän seminaarista runsaasti uusia ajatuksia siitä, miten musiikki – ennen kaikkea suomalainen musiikki – voi toimia yhtenä merkittävänä strategiassa edistettävien palvelujen osana.

Toivotan teille antoisaa seminaaripäivää.