• Etusivu
• Henkilökuva
• Suvin ajatuksia
• Suvi kuuntelee
• Ajankohtaista
• Eduskuntatyö
• Yhteystiedot

Ylen ihmeellisiä väitteitä!

ma 22. maaliskuuta 2010 15:09:30

Viime päivinä olen saanut lukea lehdistä kovin monenlaisia väitteitä siitä, miten ministeri on istunut vuosikausia (jopa kolmesta vuodesta on puhuttu) Ylen lainvalmistelun päällä. Näin ei vain ole. Lainsäädäntöhankkeet eivät tapahdu hetkessä. Itse lainvalmistelun jälkeen niille pitää saada poliittinen hyväksyntä, ne tarkistetaan oikeusministeriössä ja ne käännetään ruotsiksi.

Ylen osalta tavoite on ollut saada esitys eduskuntaan, mutta valmistelun aikana on käynyt selväksi, että esityksellä ei ole laaja tukea eduskunnassa.

Lintilän parlamentaarinen (kaikista eduskuntapuolueista edustus) ryhmä asetettiin tekemään esitystä helmikuussa 2008. Huhtikuussa 2009 ryhmä antoi yksimielisen esityksen, joka oli laajalla lausuntokierroksella touko-kesäkuussa. Juhannuksen alla viestintäpoliittinen ministeriryhmä (edustus kaikista hallituspuolueista) käsitteli asiaa. Jo tuolloin kokouksessa esitettiin vaatimuksia maksun kompensointiin. Tätä ei Lintilän ryhmä ollut esittänyt. Lokakuun alussa nk. kvartetti (hallituspuolueiden puheenjohtajat) käsittelivät rahoitusmallia ja halusivat työryhmän miettimään kompensaatioita erityisryhmille (erilaisissa elämäntilanteissa olevia pienituloisia kansalaisia). Tälle työlle annettiin aikaa maaliskuuhun 2010.

Oma ministeriryhmäni oli linjannut, että veroluonteinen rahoitus (mediamaksu) vaatii myös hallinnon uudistamista. Julkisen palvelun arviointia olisi tehtävä Ylen ulkopuolelta. Näin myös kvartetti lokakuun kokouksessa viitoitti.

Olisin ollut valmis esittämään mallia, jossa kansanedustajat yhdessä asiantuntijoiden kanssa olisivat muodostaneet julkisen palvelun neuvoston arvioimaan julkisen palvelun tehtävän vaikutuksia viestinnän kentässä. Tälle ei löytynyt riittävää kannatusta vaan tammikuussa 2010 viestintäpoliittinen ministeriryhmä pyysi valmistelemaan esityksen, jossa hallintoneuvoston rinnalle tulisi ulkopuolinen asiantuntijaelin tekemään tietyissä tilanteissa arviointityötä. Tämän mallin kvartetti hyväksyi maaliskuun alussa.

Samanaikaisesti syksyn ja alkukevään sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä mietti kompensaatioita ns. Yle-maksuun. Maaliskuussa oli se hetki, jolloin piti arvioida onko Yle-paketilla tukea eduskuntaryhmien piirissä. Huolimatta yksimielisestä Lintilän esityksestä, rahoitusmallia kohtaan oli koko prosessin ajan eri ryhmissä vastustusta. Yle-maksu koettiin epäoikeudenmukaiseksi, koska se on ns. pakkomaksu. Kompensaatioryhmä väliraportissaan viesti vaikeudet kompensoida oikeudenmukaisesti henkilökohtaisilla tulonsiirroilla asuntokohtaista maksua. Kvartetin linjaukset hallinnon osalta tyrmättiin oppositiossa.

Joskus pitää pystyä puhaltamaan peli poikki. Mielestäni eduskunnalta olisi pitänyt tulla jopa lähes yksimielinen tuki Yle-maksulle, koska sillä oli laaja vastustus monien eri tahojen joukossa. Nähtävissä oli, että eduskunta repeäisi eri leireihin asian käsittelyn yhteydessä. Tässä esityksessä kysymys ei ollut vain hallituksen esityksestä ja hallituksen tuesta vaan koko eduskunnan tuesta. Missään vaiheessa hallituksessakaan ei ollut yksimielistä tukea vain Lintilän mallille vaan reunaehtoja oli sekä kompensaatioiden ja hallinnon osalta.

Ylellä on laissa määritelty julkisen palvelun tehtävä, hallinto ja rahoitusmalli. Mikään näistä ei ole raukeamassa. Ylen rahoitus voidaan hyvin turvata lähivuosiksi myös televisiomaksulla. Ylen kannalta mielestäni on parempi, että saadaan aikaan uudistus, jolla on laaja tuki niin kansalaisten, eduskunnan kuin koko suomalaisen yhteiskunnan piirissä. Muussa tapauksessa julkisen palvelun tehtävä ja sen rahoitus olisivat jatkuvan kritiikin kohteena. Eikä välttämättä tehtävän toimeenpanon takia vaan epäoikeudenmukaiseksi koetun rahoituksen ja ei ajassa olevan hallinnon takia.