Etusivu»Blogi»Blogi

• Etusivu
• Henkilökuva
• Suvin ajatuksia
• Suvi kuuntelee
• Ajankohtaista
• Eduskuntatyö
• Yhteystiedot

Surun pyyhit silmistäni pois

ke 31. tammikuuta 2007 11:54:00

Tämän päivän piti olla monessakin mielessä mukava päivä. Uudet nettisivuni avattiin internet-avaruuteen ja ensimmäisen blogini piti olla tulevaisuuteen katsova, myönteinen ja optimistinen.

Aamulla sain suruviestin, jossa kerrottiin hyvän ystäväni Kirill Babitzinin kuolemasta. Tieto lamautti, juurihan viime viikolla tapasin Kikiä ja Paulaa. He suunnittelivat viikonloppumatkaansa Madridiin ja lupasivat varailla alkuviikosta lentojaan Ouluun helmikuun tilaisuuteemme.

Opin tuntemaan Kikin ministeriaikanani. Olimme lähes naapureita ja kovin usein pitkän työpäivän jälkeen Paula ja Kiki soittivat ja pyysivät pyörähtämään. He tiesivät miten tärkeää minulle oli saada viettää hetki hyvien ystävien seurassa.

Kirill oli harvinainen ihminen; empaattinen, elämänhaluinen, vaatimaton, luotettava, turvallinen ja aina niin ystävällinen. Hän oli aina valmis asettamaan muiden ihmisten toiveet omiensa edelle ja aina valmis auttamaan. Kikin elämässä oli aina tilaa muille.

Artistina hän vaati itseltään paljon, nautti saadessaan yleisön mukaan ja antoi keikalla kaikkensa.

Tämän päivän uutisointi on osoittanut miten paljon Suomen kansa Kirkaansa rakasti. En itse asiassa ollut edes ymmärtänyt miten valtava ja ainutlaatuinen hänen uransa suomalaisessa musiikkielämässä on ollut. Ystävänä hän oli niin lähellä.

Kiril on aina meidän sydämissämme ja muistoissamme. Mikään ei häntä voi sieltä pyyhkiä pois vaikka suru ja murhe vähitellen haihtuisikin.

Mieli on apea ystäväni Paulan ja Roosan vuoksi ja heille toivon jaksamista ja voimaa heidän surussaan.

Jään kaipaamaan Kikin hymyä ja hänen ystävyyttään.