• Etusivu
• Henkilökuva
• Suvin ajatuksia
• Suvi kuuntelee
• Ajankohtaista
• Eduskuntatyö
• Yhteystiedot

Nykyisen tv-maksujärjestelmän perusta aikansa elänyt

pe 26. kesäkuuta 2009 16:17:00

Viestintäpoliittinen ministeriryhmä kävi ennen juhannusta lähetekeskustelua Yleisradion rahoituksesta. Nykyisen tv-maksujärjestelmän perusta alkaa olla aikansa elänyt monestakin syystä. Tällä hetkellä tv-maksua on maksettava jokaisen, joka voi vastaanottaa ja seurata minkä tahansa tv-kanavan televisiolähetystä. Television käytöstä on tehtävä ilmoitus Viestintävirastolle. Ilmoituksen perusteella virasto laskuttaa television käyttäjältä televisiomaksua.

Vastaanottava laite ei nykyisessä mediamaailmassa ole enää olennainen. Sisältö on. Maksulla on tarkoitus jatkossa kattaa Ylen kaikki julkisen palvelun tarjonnan kustannukset. Kyse ei ole pelkän television sisällöistä vaan niin netin, kännykän, television on jonkun muun laitteen kautta välitettävistä sisällöistä. Jakelukanavaan sidottu maksu valvojineen olisi käytännössä mahdotonta hallinnoida.

Parlamentaarisen työryhmän yli vuoden kestäneen pohdinnan ja asiantuntijakuulemisten pohjalta syntynyt yksimielinen ehdotus mediamaksusta/yleisradiomaksusta vastaa välinekeskeistä televisiomaksua paremmin nykyistä monikanavaista sisältötarjontaa. Työryhmän esitys alentaa huomattavasti maksun tasoa. Koska maksajajoukko laajenisi, laskisi yksittäisen asuntokunnan vuosittainen maksu nykyisestä 224,30 eurosta noin 175 euroon. Kyseessä on tuntuva hinnanpudotus liki kahdelle miljoonalle kotitaloudelle. Jatkovalmistelussa selvitetään mahdollisuuksia huomioida maksun rasite pienituloisille.

Maksua koskeva linjaus perustuu siihen, että Yleisradion julkinen palvelu tavoittaa käytännössä kaikki suomalaiset. Sillä on laissa säädetty velvollisuus tuoda ohjelmistonsa kaikkien saataville yhtäläisin ehdoin. Valtiovalta on siis tarkoittanut lakia säätäessään, että Yle on kaikkia suomalaisia varten. Tätä taustaa vasten työryhmä pitää luontevana, että kaikki kotitaloudet osallistuvat Ylen rahoittamiseen. On perusteltua, että sen kustannukset myös katetaan laajalla maksupohjalla. Ylen radiosisällöt ovat mielestäni erinomainen esimerkki julkisesta palvelusta ja radio tavoittaa lähes kaikki. Yle Areena on esimerkiksi palvelu, josta voi seurata monenlaisia sisältöjä. Ylen lähetyksiä voi seurata pian myös mobiilipalveluna matkapuhelimeen.

Näillä perusteilla työryhmä on valinnut Ylen rahoituksen malliksi asuntokohtaisen maksun. Monia eri vaihtoehtoja punnittiin. Tällä hetkellä televisiomaksua maksaa yli 1,9 miljoonaa kotitaloutta, noin 350 000 ei maksa maksua. Arvio ns. vapaamatkustajien määrästä on noin 200 000. Olen jokseenkin varma, että Yle kuitenkin sisällöillään kohtaa nämäkin kotitaloudet. Yle on suomalaisen kulttuurin esittäjä, tuottaja ja arkistoija, jonka tehtävä on ennen kaikkea huolehtia kohderyhmistä, jotka eivät ole kaupallisten yhtiöiden ohjelmatoiminnan kohteena.

Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut myös lähteä muuttamaan nykyistä järjestelmää. Tämä merkitsisi muun muassa lisää byrokratiaa, maksun korotuksia (tulossa joka tapauksessa) sekä maksutarkastajien oikeuksien kasvattamista. Myös perustaa olisi väistämättä laajennettava myös netti- ja radiosisältöjen puolelle. Tätä ei nähty järkevänä tienä.

Tarkoitus on viedä tarkempi esitys elokuussa kvartetin eli hallituspuolueiden puheenjohtajien arvioitavaksi.