Ei urkintaa vaan yrityssalaisuuksien suojaa

Päiväys 08.06.2007, 11:58

Suomi on yksi informaatiotekniikan kärkimaista. Suomalaisesta kansantuotteesta merkittävä osa perustuu jo nyt osaamiseen ja aineettomaan tietopääomaan. Monen suomalaisen työpaikka on vaarassa, jos aineettoman talouden toimintaedellytyksiä ei kyetä turvaamaan. Siksi hallitus lupasi puuttua asiaan.

Otin alku viikosta vastaan sähköisen viestinnän tunnistamistietojen käsittelyä valmistelleen työryhmän esityksen. Yksimielinen työryhmä ehdottaa, että yrityksille ja yhteisöille annetaan oikeus käsitellä sähköpostien ja muiden sähköisten viestien tunnistamistietoja verkon luvattoman käytön ja yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi. Laki koskee niitä, jotka toteuttavat itse viestintäpalvelut työntekijöidensä käyttöön. Tunnistamistiedoista selviää viestin lähettäjä ja vastaanottaja sekä viestin koko ja tyyppi, mutta ei viestin sisältöä. Tunnistamistiedot vastaavat tavallisen kirjeen osoitetietoja ja tietoa kirjeen koosta ja painosta.

Tietovuoto on yritykselle aina tappio. Vaarassa ovat liiketoiminta, asiakkaiden ja työntekijöiden keskinäinen luottamus. Yrityssalaisuudet ovat kauppatavaraa. Ostajia riittää ja houkutukset voivat olla suuret. Yrityskulttuuri on paras tapa pitää tieto ja osaaminen omassa talossa. Jos varotoimista huolimatta luottamuksellisuus pettää, on yritysten pystyttävä selvittämään, mistä on kyse. Kun selvyys saadaan, voidaan töitä jatkaa. Jos kyse on väärinymmärryksestä, voidaan käytäntöjä tarkastaa.

Julkisuudessa on väitetty, että tätä lainmuutosta ei tarvita, koska yrityssalaisuudet vuodetaan muistitikkuun kopioimalla eikä sähköpostia lähettämällä. Selvästi luullaan, että tiedon kopiointi on menetelmä, jota ei voida seurata. Näin ei kuitenkaan ole. Olemassa oleva teknologia mahdollistaa sen, että tallennukset ja cd-levylle polttamiset voidaan dokumentoida: saadaan tietää kuka on tallentanut, mitä on tallentanut ja koska on tallentanut.

Asioistaan huolehtivat yritykset voivat myös tehdä avainosaajiensa kanssa salassapito- ja kilpailukieltosopimuksen. Kirjepostista voidaan pitää kirjaa. Puhelinlaskusta näkee suunnilleen, mihin on soitettu. Arkistoon voidaan laittaa kamera, arkiston oven kulunvalvonnasta selviää kuka huoneessa on käynyt. Entä sähköposti? Sähköposti on tietyllä tavalla tällä hetkellä musta aukko, josta ei nykylainsäädännöllä voida selvittää kuka on toimittanut piirustukset kilpailijalle, vaikka olisi kuinka selvää, että oman tuotteen kopio on jo kilpailijan katalogissa.

Työryhmän ehdotus on tarpeen tämän epäkohdan korjaamiseksi. Lainsäätäjän on paikattava selvät aukot, vaikka lain säätäminen ei aina olisikaan helppoa ja yksinkertaista. On esitetty, että työryhmän esityksen mukaiseen sääntelyyn sisältyisi ristiriitaisuuksia perustuslakiin nähden. Tämän asian selventämiseksi lakiesitys saatetaan syksyllä Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. Tätä ennen läpi viedään laaja lausuntokierros, josta saatava palaute tullaan ottamaan huomioon lakiesitystä laadittaessa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että työryhmän ehdotus ei johda salamyhkäiseen urkintaan, vaan asiat pitää käydä työpaikoilla avoimesti läpi. Voi olla, että asioiden käyminen läpi yrityksissä auttaa huomaamaan paremmin turvallisuuden sudenkuopat. Voi myös olla, että sen jälkeen väärinkäytöksiä tapahtuu vähemmän. Silloin laki täyttää tehtävänsä.

alaosa.gif